Tätä tehtävää varten luin sekä Kirsti Longan kolumnin että Jonna Leinosen blogitekstin ja katsoin vielä Teemu Leinosen puheenvuoronkin. Tekstit olivat lyhyitä, mielenkiintoisia ja helppoja luettavia johtuen ehkä kirjoitusmuodosta: kolumni ja blogiteksti. Myös Leinosen puheenvuoro oli mielenkiintoista kuunneltavaa ja katsottavaa. Luentoslidet olivat laadittu hyvin, muutama keskeinen asia, ei pitkiä tekstejä.

Käsittelen tässä kuitenkin pääsääntöisesti Kirsti Longan kolumnia Diginatiiveja ja digisiirtolaisia. Kolumnin ensimmäiset kappaleet olivat aivan kuin ”meiltä kotoa”.  Laitoin myös nuoreni (17v) lukemaan saman kolumnin. Ensimmäinen kysymys oli, ”mikä on tietokonepääte”. Hieman nauratti.

Olen tyytyväinen, että vihdoinkin selkeästi määriteltiin, mikä tai oikeammin kuka on diginatiivi. Itse siis olen digisiirtolainen. Täydennämme nuoreni kanssa toinen toisiamme, sillä hän neuvoo minua sosiaalisessa mediassa ja minä vastaavasti häntä tietokoneen erilaisten ohjelmien käytössä. Mietin, miten ja millaiseksi kirjoitus- ja lukutaito kehittyvät, jos kirjoittaminen tapahtuu pääasiassa lyhyiden viestien muodossa. Entä sitten, kun joutuu oikeasti kirjoittamaan pitkää tekstiä, tapahtuipa se sitten tietokoneella tai käsin. Erityisesti asiatekstiä kirjoittaessa joudun itsekin miettimään sekä oikeinkirjoitusasioita että kielioppia, vaikka olenkin tottunut kirjoittamaan ”oikein”. Jo tekstiviestiä kirjoittaessani mietin, että mihin kohtaan tulee pilkku. Olen siis pilkunviilaaja, sananmukaisesti. Tiedän sen itsekin.

Lonkan tutkimushanke Kuilu diginatiivien ja koulujen tietokäytäntöjen välillä kuulostaa hyvältä. Kuilu on varmasti olemassa. Miten kuilu saataisiin pienemmäksi tai yhteistyö diginatiivien ja koulujen tietokäytäntöjen välillä paremmaksi? Vastaus on odotettavissa tutkimuksen myötä. Vilkaisin aiheeseen liittyvää blogia ja sieltä silmiini osui seuraava asia. “Koulun pitäisi tehdä ihmisistä luovia, rohkeita ja toisiaan kunnioittavia. Sen sijaan koulussa opetetaan kuuntelemaan, tottelemaan ja kilpailemaan toisia vastaan, Lonka sanoo.” Kirsti Lonka Helsingin Sanomissa 15.5.2014

Pelkkä vilkaisu ei riittänytkään. Luin myös Helsingin Sanomien kirjoituksen. Tähän se digitaalinen media johtaa…. on helppo siirtyä eteenpäin ja eteenpäin toimivien linkitysten avulla. Ja aivan huomaamattaan tulee lukeneeksi ja syventyneeksi asiaan enemmän kuin oli alun perin tarkoituskaan.

Kurssista kokonaisuutena voin sanoa, että blogitekstin ”kirjoittamispakko” sai niskakarvani pystyyn. Ensinnäkin, että minun pitäisi perustaa joku blogi ja kirjoittaakin sinne ja toisekseen ”pakko” sai niskakarvani pysymään pystyssä pidempään. Näin jälkikäteen sanoen, eihän se niin kamalaa ollut, mutta ei minusta vieläkään aktiivista blogikirjoittajaa tule, mutta ehkä seuraan niitä enemmän kuin ennen. Ryhmätyöskentely virtuaaliryhmässä ei ollut minulle uutta, mutta ryhmämme ei kovinkaan aktiivisesti kommentoinut toistensa mielipiteitä. Jokaisen ensimmäistä tekstiä tai blogiviittausta tms. kommentoitiin ahkerasti ja hyvin saimme sovittua, mihin aiheeseen kirjoitamme vastineen, mutta olisin kaivannut ehkä vielä enemmän keskinäistä keskustelua ja argumentointia asioista. Tosin enpä sitä itsekään juuri tehnyt. Hämmästyin kurssin aikana sitä, että tietokoneen ja erilaisten ohjelmien käyttö oli monelle uutta. Itse olen tällaisena digisiirtolaisena joutunut opettelemaan erilaisten ohjelmien käytön ihan kantapään kautta, joten ennen kasvatustieteen opintojen alkua ollut vapaaehtoinen tietotekniikkakurssi oli itselleni tavallaan helppo, mutta tosi työläs kurssi, jota suosittelen kaikille, jos hiemankin arastuttaa koneen käyttö. Vielä, kun itse kävisin jonkinlaisen ”some-kurssin” niin se helpottaisi omaa elämääni suuresti.

Tulevaisuuden digitaaliset mediat ovat opinnoissani ainakin Moodlen oppimisympäristönä mukana. Käytän Moodlea myös työssäni, joten se on minulle tuttua. Todennäköisesti luen myös entistä enemmän digi-muodossa olevia tekstejä, kirjallisuutta, lehtiä jne.

Allaoleva kuva kuvastaa mielestäni hyvin, miten sosiaalisessa mediassa voivat olla mukana kaikenikäiset. Ja kuinka esimerkiksi FB voi toimia hyvänä yhteydenpitovälineenä jopa eri sukupolvien välillä. :)